(1) Stabiloitu ruostekerros + erikoispinnoite, eli säänkestävä-kalvokäsittely (kaksois-kerrosmenetelmä).
Sään{0}}kestävässä kalvokäsittelyssä pohjakerros käsitellään ensin säänkestävällä-pohjakalvolla, ja säänkestävän teräksen pinnalle muodostetaan epäorgaaninen komposiittisuolakalvo, jonka pääkomponenttina on komposiittifosfaattia. Sään-kestävän pohjakalvon päätehtävä on muodostaa tasainen ja tiivis stabiloitu ruostekerros säänkestävän teräksen pinnalle. Huokoisen ristikkopinnoitekalvon ylempi kerros voi päästää tietyn määrän ilmaa ja vettä alakerrokseen, kunnes se muodostaa vakaan ruostekerroksen, ja voi estää ruosteenesteen painumisen ja leviämisen käytön alussa ja säilyttää kauneuden ulkonäön. Stabiloidun ruostekerroksen muodostumisen jälkeen pinnoitekalvo häviää vähitellen, eikä ulkonäössä ole merkittävää muutosta. Stabiloidun ruostekerroksen vaihdon ajoituksella on kuitenkin paljon tekemistä ympäristön kanssa
(2) Erityinen oksidipinnoituskäsittely (yksi kerros tai kaksikerroksinen). Oksidipinnoitusprosessissa hydrofobiseen värin kantajaan lisätään oksidipigmenttiä ja ruostetta edistäviä lisäaineita, jolloin muodostuu orgaaninen kalvo säänkestävän teräksen pinnalle. Tämän kalvon vaikutuksesta ruosteeneste ei painu, ja orgaaninen kalvo katoaa, kun säänkestävän teräksen pinnalle on muodostunut vakaa ruostekerros. Vaikeissa ympäristöolosuhteissa ympäristön vaikutuksia lievennetään lisäämällä vakaa ruostekerros. Lyhytkestoisen-oksidipinnoitteen siirtymäaika vakaaseen ruostekerrokseen alkaa muutaman kuukauden kuluttua, ja pitkäkestoisen-oksidipinnoitteen siirtymäaika on noin 1-2 vuotta.
(3) Rautaoksidimonofosfaattikäsittely (yksi- tai kaksikerroksinen). Rautaoksidimonofosfaattijärjestelmä koostuu pohjamaalista ja pintamaalista, ja käsittelyprosessi on sama kuin oksidipinnoitteella. Pohjaaine sisältää fosforihappoa (fosfaattia) tai rautaoksidia, jolla on varhaisruostetta hillitsevä vaikutus ja muodostuu tiheä ja vakaa ruostekerros.
