Ero RINA D620 ja RINA D690 teräslevyn välillä

RINA D620 on ultra-luja-meren teräslevy, jonka italialainen luokituslaitos RINA (Registro Italiano Navale) on sertifioinut laivanrakennus- ja offshore-sovelluksiin. D-luokka tarkoittaa, että se on iskutestattu -20 asteessa ja minimiiskuenergia on 41 J (pitkittäissuuntainen) alle 150 mm:n paksuudella. Sen pienin myötölujuus on 620 MPa ja vetolujuus 720 - 890 MPa, ja sen vähimmäisvenymä on 15 %. Kemiallista koostumusta valvotaan tiukasti hiilipitoisuudella enintään 0,20 % ja mangaanilla enintään 1,70 %, ja se sisältää mikroseoselementtejä, kuten Nb, V, Ti, Cr, Ni ja Mo ominaisuuksien parantamiseksi. Tämä laatu vaatii edistynyttä käsittelyä, ja se toimitetaan tyypillisesti quenched and tempered (QT) tai TMCP-olosuhteissa. Se on suunniteltu vaativimpiin laivanrakennuksen rakenneosiin, ultra-syvän veden offshore-lauttoihin, arktisen-luokan aluksiin ja FPSO-yksiköihin, jotka vaativat maksimaalista lujuus{20}}painosuhdetta.

RINA D690 on erittäin -suuri-luja meriteräslevy, joka on myös RINA:n sertifioima ja jonka iskunkestävyys on testattu -20 asteessa (ja saatavilla myös -60 asteessa) . "690" tarkoittaa vähimmäismyötölujuutta 690 MPa ja vetolujuutta 770 - 940 MPa, minimivenymän ollessa 14 %. Iskuenergiavaatimukset ovat vähintään 46 J (poikittaissuuntainen) ja 69 J (pitkittäinen) -20 asteessa. Kemiallinen koostumus sisältää hiiltä enintään 0,21 %, mangaania enintään 1,70 % ja mikroseosaineita, kuten Nb, V, Ti, Cr, Ni ja Mo parantavat ominaisuuksia. Tämä laatu vaatii edistynyttä käsittelyä, ja se toimitetaan tyypillisesti quenched and tempered (QT) tai TMCP-olosuhteissa. Se on suunniteltu vaativimpiin laivanrakennuksen rakenneosiin, ultra-syvän veden offshore-lauttoihin, arktisen-luokan aluksiin ja nostolaitteiden jalkoihin, jotka vaativat maksimaalista lujuus-painosuhdetta.

Sekä RINA D620 että RINA D690 ovat RINA--sertifioituja ultra-korkea-lujia meriteräksiä, joilla on erinomainen matalan-lämpötilojen sitkeys testattu -20 asteessa, mikä takaa luotettavan suorituskyvyn ankarissa meriympäristöissä. Niiden ensisijainen ero on lujuustasossa: D620:n minimimyötölujuus on 620 MPa ja vetolujuus 720-890 MPa. Soveltuu kriittisesti jännittyneille rakenneosille, jotka vaativat suurta lujuus-{17}}painosuhdetta, kun taas D690 tarjoaa huomattavasti korkeamman myötörajan, 690 MPa, mikä saavuttaa noin 070 MPa:n vetolujuudella. 11 % suurempi lujuus vaativimpiin kantaviin sovelluksiin, jotka vaativat maksimaalista painonpudotusta. Molemmilla laatuluokilla on tiukasti valvottu kemiallinen koostumus, jossa hiiltä on vähemmän kuin 0,20–0,21 % ja ne säilyttävät hyvän hitsattavuuden kriittistä merihuoltoa varten, vaikka D690 vaatii yleensä monimutkaisempaa seostamista ja edistyneempää käsittelyä, kuten QT tai TMCP, saavuttaakseen erinomaiset mekaaniset ominaisuudet. Valinta niiden välillä riippuu siitä, vaatiiko projekti D620:n suurta lujuutta vai D690:n parannettua suorituskykyä äärimmäisissä rakennevaatimuksissa.

RINA D620 erittäin luja kemiallinen koostumus karkaisussa ja karkaisussa

RINA D690 erittäin luja kemiallinen koostumus karkaisussa ja karkaisussa

RINA D620 erittäin luja omaisuus karkaisussa ja karkaisussa

RINA D690 erittäin luja omaisuus karkaisussa ja karkaisussa

Huomautus: iskuenergia alle 150 mm:n paksuudella; pituussuuntainen minimitörmäysenergia